Olen vuosien varrella tehnyt juttuja monista pienistä yrityksistä. Olen istunut kahvipöydissä, verstashalleissa ja pieniessä toimistoissa, kuunnellut yrittäjiä, jotka aloittavat kertomisensa lähes aina samalla tavalla:
“Ei meillä varmaan ole mitään erityistä tarinaa.”
Lauseessa on usein pieni hymähdys. Vaatimattomuus. Ajatus siitä, että tehdään vain omaa työtä, eikä siinä nyt ole mitään ihmeellistä.
Ja silti, kun keskustelu etenee, alkaa paljastua jotain aivan muuta.
Tarina siitä, miksi yritys on syntynyt. Niistä hetkistä, jolloin kaikki ei ole ollut varmaa. Päätöksistä, jotka on tehty arvojen pohjalta. Tavasta kohdata asiakas niin, että hän tulee takaisin ja tuo toisen asiakkaan mukanaan.
Minä olen kerta toisensa jälkeen vaikuttunut.
Usein yrittäjä itse ei näe sitä. Hän on liian lähellä. Liian arjessa kiinni. Kun tekee työtä päivästä toiseen, siitä tulee itselle tavallista. Mutta ulkopuolisen silmin se on kaikkea muuta.
Moni ajattelee, ettei tällaiseen pysähdykseen ole aikaa. Että viestintää ehtii miettiä sitten, kun kalenteri vähän rauhoittuu. Todellisuudessa käy usein päinvastoin: ilman selkeyttä jokainen somepäivitys, nettisivuteksti ja myyntikeskustelu vie enemmän energiaa kuin tarvitsisi.
Toinen miettii, onko tästä oikeasti hyötyä. Näkyykö tarina missään konkreettisesti? Kokemukseni mukaan näkyy – ennen kaikkea siinä, että yrittäjän oma varmuus kasvaa. Kun tietää, mitä on sanomassa ja miksi, sanat löytyvät helpommin. Viestintä ei tunnu keksimiseltä, vaan jatkumolta.
Siksi loin SiSuTarinan.
Se ei ole suurieleinen brändiuudistus eikä päälle liimattu tarina. Se on pysähdys, jossa katsotaan omaa tekemistä hieman kauempaa ja etsitään se punainen lanka, joka jo on olemassa. Rakennan kokonaisuuden yrittäjän omista sanoista – niistä, jotka usein tulevat esiin puolihuolimattomasti kahvikupin äärellä.
Tarina ei ole ylimääräinen kerros yrityksesi päällä.
Se on se ydin, jonka varaan kaikki muu rakentuu.
Ja usein se on jo olemassa. Se vain odottaa, että joku auttaa sen näkyviin.